Ella, Ada ja Cara ottivat kaiken ilon irti aurinkoisista kesäpäivistä. Ohjelmaan kuului toistensa jahtaamista, naapurin pihalle karkaamista ja tietenkin völläilyä auringossa. Mikäpä olisikaan sen parempaa! Cara on ilmoitettu ainakin kolmeen eri näyttelyyn nyt kesällä. Pitäisi aloittaa taas hieman treenaamaan nätisti kävelyä ja paikallaan seisomista. Caraa kiinnostaisi muut koirat paljon enemmän kuin tylsä tuomarin koskettelu ja paikallaan seisominen, eli handlerin hermoja tullaan jälleen koettelemaan.

Ada keskittyi ruohoon mielummin kuin kuvan ottamiseen

Ellan ahneus ruokaa kohti on mennyt ihan uusiin mittasuhteisiin. Ennen Ella kerjäsi intensiivisellä katseella kaikkea mitä ruokapöydästä saattoi pudota, mutta ilmeisesti hän ei saanut tarpeeksi extra herkkuja vaan on päättänyt varastaa Adan ja Caran ruokien lisäksi myös suoraan nappulapussista. Meidän muori tulee vain fiksummaksi iän myötä. Jonkilaista keski-iän kriisiä on havaittavissa, sillä Ella innostuu asioista huomattavasti helpommin kuin aikaisemmin.

Sen jälkeen kun muutin pois kotoa omaan asuntoon olen yrittänyt varastaa tyttöjä itselleni, mutta meidän neitejen sydän on juurtunut Kuivasjärvelle ja etenkin äitini ja isäni luokse. Viimeksi hoidossa oli Cara joka odotti joka ikinen päivä ulko-oven edessä kasvoillaan ilme "joko me lähtään takaisin?" No päätin sitten luovuttaa asian suhteen ja käyn kotona lähes päivittäin lenkkeilyttämässä pikku lierojani. Huomasin kuitenkin, että koira tuo niin paljon sisältöä elämään, niinpä minulle on ehkä keväällä 2011 tulossa ikioma pyreneittenpaimenkoira. Haaveissa olisi alkaa harrastamaan agilityä ja tokoa ihan tosissan ja tietenkin mikäli rahkeet riittää niin koiranäyttelyitä.

Caran kesähymy!